1. Vanhakaupunki 2. Tuomiokirkko 3. Pietarin kirkko
4. Livin aukio 5. Jugend-arkkitehtuuri 6. Jūrmala

2. Tuomiokirkko

Pyhän Jaakobin katedraalin vihreäksi patinoitunut torninhuippu kohoaa 73 metrin korkeuteen ja muodostaa punatiiliselle rakennukselle selkeän kontrastin. 1200-luvulla (vuosiluku 1225 mainitaan sisäänkäynnin yläpuolella) aloitettu katolinen katedraali on niin koruttoman pelkistetty, että sitä voisi luulla protestanttiseksi kirkoksi. Kirkon tornin kello roikkuu tornin ulkopuolella. Venäläiset sulattivat kellon ja vaihtoivat sen rahaksi ensimmäisen maailmansodan aikana. Uusi kirkonkello saatiin paikalle 2001. Kirkon ulkopuolella Jēkaballa on pystyssä yksi niistä betonilaatoista, joita käytettiin parlamentin suojaamiseen neuvostotankeilta vuonna 1991.

Jaakobin (vanhemman) kirkon torni

'Kolmesta veljeksestä' kaksi

Lähellä kirkkoa, Mazā Pils –kadulla, on kolme kapeaa keskiaikaista rakennusta, kolme veljestä (kuva yllä oikealla; kolmas, kapein talo, ei mahtunut tähän kuvaan). Talon ikkunat ovat hyvin pieniä, sillä asukkaat halusivat välttää ”valoveron”, jota joutui maksamaan ikkunoista kadulle näkyvästä valosta. Linnankadulta on lyhyt matka Riian linnaan (kuva alla). Kaupunkilaisten tuhottua Liivinmaan ritarikunnan ensimmäisen linnan 1297 ritarikunta saavutti hallitsevan aseman ja pakotti kaupunkilaiset rakentamaan uuden linnan nykyiselle paikalle vuonna 1330. Linna tuhoutui uudelleen 1484, mutta ritarikunta palasi itsepintaisesti jälleen valtaan ja pakotti nöyryytetyt kaupunkilaiset rakentamaan jälleen uuden linnan vuonna 1491. Vuosien mittaan linnaa on laajennettu moneen otteeseen, ja se on toiminut jokaisen valloittajamaan johtajan tukikohtana. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä itsenäistymisestä lähtien linnassa on asunut Latvian presidentti. Tästä johtuen suuri osa linnasta on suljettu yleisöltä.

Riian linnan Linnankadun puoleinen torni

Tuomiokirkon aukio. Merjasta oikealle radiotalo

Tuomiokirkon aukiolla, joka on kaupungin sielu, yhdistyy seitsemän katua. Toisen maailmansodan pommituksissa tuomiokirkon aukiolla olevat rakennukset tuhoutuivat. Mukulakivien kuvioista voi vielä hahmottaa entisten rakennuksien ääriviivat. Aukion keskellä oleva pronssilaatta ilmoittaa vanhan kaupungin olevan Unescon maailmanperintölistalla. Laatalta näkyvät kolmen kirkon tornit. Tuomiokirkon aukiolla sijaitsee nykyään radiotalo (1913) ja pörssitalo (1855).

Tuomiokirkko sisältä

Tuomiokirkon sisäpiha

Tuomiokirkkoon saavuimme juuri urkukonsertin alkaessa. Lasten kanssa ei viitsinyt mennä sisälle maksulliseen konserttiin, josko tuonne olisimme muutenkaan menneet? Levähdimme eteisen penkeillä, kunnes kaikki konsertin salakuuntelijat karkotettiin eteisestä ulos. Mahtavista 6768 pillistä ei kuulunut enää puhahdustakaan kadun puolelle. Vuonna 1884 valmistuivat nämä silloin maailman suurimmat urut. Franz Liszt sävelsi musiikkia urkujen vihkimistilaisuuteen. Myöhemmin kävimme Merjan kanssa sisällä tässä Baltian suurimmassa katedraalissa, jonka rakennustyöt aloitettiin 1211 piispa Albertin johdolla. Kiersimme Riian historian ja merenkulun museon ja  kävimme sisäpihalla, jossa oli kaunis holvattu ristikäytävä. Kirkon itäpuolella olevat kultaiset numerot ” 1721” osoittavat Pietari Suuren piirityksessä 1709 vahinkoja kärsineen Tuomiokirkon korjausten valmistumisvuoden. Suuri osa tuomiokirkon arvoesineistä ryöstettiin uskonpuhdistusmellakoissa 1520-luvulla. Taidokkaasti veistetyt kirkonpenkit (lukuun ottamatta Mustapäiden turbaaneihin pukeutuneilla maureilla koristeltua penkkiä) ”hävisivät” neuvostoaikana, kun kirkko muutettiin konserttisaliksi. Onneksi monet kiltojen ja varakkaiden suojelijoiden lahjoittamista lasimaalauksista ovat säilyneet.  

Piispa Albert ja Pohjoisen ristiretki

Albert von Buxhövdenille (1165-1229) kuuluu kunnia Riian perustamisesta 1201, jolloin hän rakennutti linnoituksen suojelemaan itseään ja ristiretkiläisiään paikallisilta pakanaheimoilta. Hän oli Saksan Buxhövdenejä, joka kuului Bremenin papistoon ennen kuin hänen arkkipiispasetänsä nimitti hänet Liivinmaan piispaksi.

Piispa Albert keräsi kannatusta paavi Innocentius III:lta ja Saksan kuninkaalta Filip Schwabenilaiselta. Hän sai paavin bullan pelastaakseen pakanasieluja, jotka elivät Pohjois-Baltiassa. 23 laivan ja 1500 miehen armeijan voimin hän saapui paikkaan, josta oli tuleva Riika.

Edelliset yritykset latvialaisheimojen nujertamiseksi olivat epäonnistuneet. 1202 piispa Albert perusti Liivinmaan ritarikunnan eli Kalpaveljesten ritarikunnan. Se oli pysyvä, Temppeliherrain ritarikunnan kaltainen munkkiritarikunta, joka taisteli nykyisen Latvian ja osin myös Viron alueella. Se rakensi monia tähän päivään asti säilyneitä linnoja.

Kuollessaan 1229 piispa Albert oli perustanut kaupungin ja ritarikunnan, rakentanut linnoituksen ja tuomiokirkon sekä saavuttanut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ruhtinaan ja Liivinmaan piispan arvonimet. Hänen patsaansa koristaa yhtä tuomiokirkon sisäpihan ristiholvatun gallerian seinistä.

Alla edessä tyhjä tontti. Sena takana oikealla tuomiokirkon aukio ja keskellä tuomiokirkko Pietarinkirkon tornista kuvattuna.

Raatihuoneen aukio, jonka keskelläPyhä Roland ja hänen takanaan Mustapäiden talo

Kaupungintalo

Iltapäivällä kävimme Jūrmalassa uimassa, koska emme olleet varmoja aurinkoisen sään jatkumisesta, mutta tässä matkakertomuksessa jätän Jūrmalan loppuun ja jatkan vanhan kaupungin kuvausta. Seuraavaksi tulimme ilmeisesti jopa kirkkojakin kuuluisammalle rakennuskompleksin paikalle, Mustapäiden talolle, joka sijaitsee raatihuoneen aukiolla. Keskiajalla tämä raatitori toimi kauppatorina. Aukion laidalla kohoaa täysin entistetty Rigan Dome (Riian kaupungintalo, entistetty 2003), Mustapäiden talo ja Schwaben talo, Rolandin patsas sekä Miehitysmuseo. Mustapäiden talo vuodelta 1334 on Riian symboli. Talo siirtyi 1600-luvulla ulkomaalaisten kauppiaiden veljesjärjestölle, Mustapäiden killalle, jonka jäseniksi hyväksyttiin vain naimattomia miehiä. Talon nimi juontaa juurensa joko killan jäsenten mustista hatuista tai heidän suojeluspyhimyksestään, maurilaisesta Mauritiuksesta. Rakennusta on korjattu moneen otteeseen. Vuoden 1941 pommituksissa se paloi kokonaan. Uljas kiltatalo rakennettiin kuitenkin uudelleen Riian 800-vuotisjuhlia varten vuonna 2001. Hollantilaista renessanssia edustavassa rakennuksessa on upeasti koristellut päädyt, joista voi erottaa mm. maskaroneja, pitsimäisiä takorautareunuksia ja pronssipatsaita kuten Pyhän Yrjön kellistämässä lohikäärmettä.  

Aukion keskellä on Pyhän Rolandin patsas haarniskaan puettuna, toisessa kädessä miekka ja toisessa Riian vaakunalla koristeltu kilpi. Kaarle Suuren suosikkisisarenpoika kärsi marttyyrikuoleman Roncesvallesin taistelussa vuonna 778, ja hänestä tuli oikeudenmukaisuuden symboli saksalaisten asuttamissa kaupungeissa Riika mukaan lukien. Alkuperäinen patsas on tosin Pyhän Pietarin kirkon suojassa.

Vuonna 2004 valmistui uudelleen rakennettu kaupungintalo, jossa on barokkityylinen torni. Talo tuhottiin toisen maailmansodan aikana. Uudelleenrakennettu talo on varustettu modernilla siivellä ja korotettu yhdellä kerroksella. Siellä kokoontuu kaupunginhallitus. Maanalaisten perustusten alta on löytynyt 3500 vuotta vanha kappale tammea. Kaupungintalo peittyy koko ympäristöön sopimattomaan neuvostoaikaiseen betonibunkkeriin, joka valmistui vuonna 1970 Venäjän sisällissodassa taistelleille latvian puna-ampujille omistetuksi museoksi. Se oli maan vapautumisen jälkeen purkutuomion alainen rakennus. Se kuitenkin säästettiin Neuvostoliiton ja Saksan miehitysajasta kertovaksi museoksi (kuva yllä).Kokoelmissa on mm. valokuvia, huonekaluja ja Siperiaan karkotettujen vankien käsitöitä. Museon ruma ulkomuoto kuvaa osuvasti miehitysvaltojen raakalaismaisuutta. Museon toisella puolella on ensimmäisessä maailmansodassa taistelleille Latvian kiväärimiehille omistettu punainen graniittimuistomerkki.

Kuvan oikeassa laidassa Miehitysmuseo. Siitä vasemmalle kaupungintalon torni ja aukiolla Latvian kiväärimiesten muistomerkki.

Seuraava