Helluntai 24.5.2026 (pöytälaatikkosaarna)
Joh. 14:15-21 (UT 2020)
”Jos rakastatte minua, noudatatte käskyjäni. Pyydän Isää antamaan teille toisen rohkaisijan, joka on kanssanne ikuisesti. Hän on Totuuden Henki; maailma ei voi saada Henkeä, koska se ei näe eikä tunne häntä. Te tunnette hänet, koska hän pysyy luonanne ja on teissä.
En jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. Hetken päästä maailma ei enää näe minua, mutta te näette. Minä näet elän, ja niin saatte elää tekin. Sinä päivänä teille selviää, että minä olen Isässä, te olette minussa ja minä olen teissä. Se, joka tuntee minun käskyni ja noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua. Niin rakastan minäkin, ja siksi annan hänen nähdä minut.»
Tekoäly näyttää jakavan päivän evankeliumin kolmeen pääkohtaan. 1. Rakkaus näkyy teoissa. 2. Toinen puolustaja, totuuden henki. 3. Emme ole orpoja. Näihin kohtiin minä päädyin jo ennen tekoälyä. Mutta tulipa tuokin katsottua.
1. Rakkaus näkyy teoissa. Evankelista Johanneksen mukaan rakkautta voi testata vain yhdellä tavalla: se on kuuliaisuudella, tottelevaisuudella. Jeesus itse osoitti rakkautensa Jumalaan Jumalan tahdon noudattamisella, toimimisella hänen sanansa mukaan. Samoin me voimme osoittaa rakkautemme Jeesukseen olemalla kuuliaisia hänelle. Johannes ei koskaan laskenut rakkauden tasoa pelkäksi tunteeksi. Rakkaus velvoitti aina moraaliseen toimintaan, joka perustui kuuliaisuuteen.
Evankeliumin opetus vaikuttaa ehkä hieman kapulakieliseltä, mutta tarkemmin ajatellen se opettaa ihan tavallista talonpoikaisajattelua. Rakkautta voi joskus ilmaista sanoilla, mutta jos se jää pelkiksi sanoiksi, se ei vakuuta. Pitää myös teoilla osoittaa rakastavansa. Avioliittolupauksessa on syytä panna merkille, että siinä ei kysytä, lupaatko rakastaa puolisoasi koko tulevan elämän ajan. Ei, vaan siinä kysytään, tahdotko rakastaa. Minun on pakko tunnustaa, että silloinkin, kun lupaus tahtomisesta on edelleen voimassa, käytännön toiminta epäonnistuu. Tiedän usein tuottavani rakastamalleni ihmiselle tuskaa ja sydänsurua. Toimin harkitsemattomasti ja ajattelemattomasti, mikä aiheuttaa tuskaa aviopuolisolleni. Rakkaus ei ole mikään helppo asia. Usein se, mitä kutsutaan rakkaudeksi, ei ole sitä ollenkaan. Todellinen rakkaus on maailmassa harvinaista.
2. Toinen puolustaja, totuuden henki.
Niin vaikeaa kuin rakastaminen onkin, Jeesus ei jätä meitä yksin, taistelemaan yksin moraalisten periaatteiden noudattamisessa. Hän lähettää meille rohkaisijan. Tällä kreikan sanalla rohkaisija (parakletos) on monta merkitystä. Sana tarkoittaa henkilöä, joka on sananmukaisesti kutsuttu paikalle (para = paikalle, kletos = kutsuttu). Puolustaja on rinnalla kulkija, lohduttaja ja auttaja oikeudenkäynnissä. Kyseessä voi myös olla asiantuntija, joka osaa neuvoa vaikeassa tilanteessa. Sitä voidaan käyttää myös henkilöstä, joka rohkaisee toivonsa menettänyttä sotilasosastoa. Tai ehkä vähän nykyaikaisemmin henkilöä, joka psyykkaa tappioputkessa olevaa jääkiekkojoukkuetta. Parakletos tarkoittaa siis henkilöä, joka on aina auttamassa vaikeuksissa, hädässä, epäilyksissä tai hämmentyneenä olevaa ihmistä. Tunnetusti lohduttaja tarkoittaa suruun valtaan joutuneen ihmisen tukemista.
Kun Apostolien teoissa Pyhän Hengen tuloa ilmaistaan kertomuksella alkuseurakunnan ekstaattisena kokemuksena, joka merkitsi voimakasta tunnekokemusta, evankelista Johannes muotoilee Pyhän Hengen saamisen ihan toisella tavalla ja mielestäni hyvin tarpeellisella uudelleen sanoituksella. Kristillisessä kirkossa näet on noussut vallitsevaksi trendiksi se, että Pyhä Hengen saamiseen täytyy väistämättä liittyä voimakas tunnekokemus, jopa kielillä puhuminen, mutta myös ihmeparantamista tai viime vuosina kaatumiskokemusta. Tätä kutsutaan karismaattisuudeksi. Pyhän Hengen vaikutus on koettavissa oleva ihmeellinen tapahtuma. Se vahvistaa uskoa. Tavallinen arki ei näytä Jumalan voimaa. Ihmekokemus vahvistaa uskoa. Evankelista Luukas kuvaa Pyhä Hengen tuloa käänteentekeväksi tapahtumaksi 50 päivää pääsiäisen jälkeen, jolloin se ajoittui samaan ajankohtaan kuin juutalainen helluntaijuhla, joka oli sadonkorjuun juhla. Kristillisessä helluntaissa tulivat keskeisiksi aiheiksi Pyhän Hengen saaminen ja Hengen toiminta sekä alkuseurakunnan ja koko Kristuksen kirkon synty. Luukkaan teologiasta voi tulla mieleen ajatus, että Pyhää Henkeä ei oikein edes ollut ennen helluntaita. Evankelista Johannes ei ajoita Hengen tulemista määrättyyn historialliseen ajankohtaan, joskin on selvää, että sen vaikutus kristillisen kirkon syntyyn näkyy ennen kaikkea Kristuksen ylösnousemuksessa. Ylösnousemus on kristikunnan käänteentekevä hetki.
Jeesuksen mukaan maailma ei tunne Pyhää Henkeä. Maailmalla evankelista Johannes tarkoittaa ihmisryhmää, joka elää kuin Jumalaa ei olisikaan, ihmisiä, jotka eivät koe tarvitsevansa Jumalaa mihinkään ja jotka kokevat puheen Jumalasta olevan merkityksetöntä. Pointti on tässä: ihminen näkee vain sen, mihin hänellä on kyky. Tähtitieteilijä näkee maailmasta paljon sellaista, mitä tavallinen ihminen ei huomaakaan. Luonnontieteilijä näkee paljon enemmän pelkästä pensasaidasta kuin luonnontieteestä ymmärtämätön. Lääkäri näkee potilaasta paljon, vaikkei lääketieteestä tietämätön tajua mitään. Taiteen tuntija näkee kuvassa enemmän kuin kuvataiteeseen perehtymätön. Musiikin tuntija tajuaa sinfoniasta enemmän kuin musiikkia ymmärtämätön. Ihmisellä, joka on eliminoinut Jumalan pois elämän todellisuudestaan, ei ole koskaan aikaa odottaa Jumalaa ja kuunnella häntä. Hän pitää sitä turhana ajan tuhlaamisena. Pyhää Henkeä emme saa avuksemme, jos emme odota Henkeä hiljaisuudessa ja rukouksessa, jossa pyydämme häntä tulemaan elämäämme. Maailma on niin kiireinen, ettei se anna Pyhälle Hengelle mahdollisuutta tulla osaksi elämäämme. Pyhä Henki ei tule kenenkään elämään väkisin. Hän odottaa sitä, että ihminen avaa hänelle sydämensä oven tulla sisälle. Jos siis haluat saada Pyhän Hengen kosketuksen, varaa aikaa elämän kiireen ja hälinän keskelle hänen tuloansa ja voimansa näyttöä varten.
3. Emme ole orpoja. Jeesus antaa oppilailleen vaikean tehtävän, mutta hän ei jätä oppilaitaan yksin selviytymään omassa varassaan, vaan antaa heidän avukseen parakletoksen, joka opastaa tehtävän toteuttamisessa. Pyhä Henki ilmoittaa totuuden ja auttaa selviytymään taistelussa, johon totuus haastaa. Jeesus ei jätä oppilaitaan orvoiksi, se tarkoittaa yksinäisiksi, isättömiksi ja turvattomiksi. He ovat hämmentyneitä ja turtuneita koetusta tragediasta (Vapahtajan ristinkuolemasta), mutta tulee päivä, jolloin heidän silmänsä avautuvat ja heissä sydämensä syttyvät palamaan ja he kohtaavat hänet elävänä. Tämä tapahtui Jeesuksen noustua kuolleista. Hänen ylösnousemuksensa muutti epätoivon toivoksi. Sillä hetkellä he tajusivat, että hän on todella Jumalan Poika.
Yksi Johanneksen evankeliumin pääteemoista on rakkaus, joka tulee tässäkin kohtaa esille. Johannekselle rakkaus on kaiken perusta. Rakkaus on kaiken olemassaolon perusta. Se on ihmiselämän käyttövoima. Lapsi, joka kokee rakkautta, saa elämisen ”akkuunsa” täyden latauksen. Hän tulee pärjäämään. Hän on onnellinen. Kun nuori, joka kapinoi vanhempiaan vastaan eikä tottele, saa kuitenkin kokea vanhempiensa anteeksiantavaa huolenpitoa, hänen kapinansa tyrehtyy rakkauteen. Hän kokee saavansa rakkautta osakseen, vaikkei ole ansainnut sitä. Onnettomammin käy sille ihmiselle, jonka vanhemmat ehdollistavat rakkautensa. Sellaisesta nuoresta tulee kova ja onneton. Jokainen ihminen tarvitsee rakkautta tullakseen onnelliseksi. Rakastettu oppii myös rakastamaan toisia. Meidän rakastamisemme jää kyllä aina vajavaiseksi. Tarvitsemme akkuumme laturia. Pyhä Henki on ”akkulaturi”. Taivas ja maa, ihminen ja Jumala, ihminen ja hänen lähimmäisensä ovat kaikki sidoksissa rakkauden kehään. Latautumisemme edellyttää yhteydenpitoa Jumalaan. Se tapahtuu sanan lukemisessa, hengellisessä laulussa, hiljaisessa rukouksessa ja seurakuntayhteydessä.
Tekoäly tiivistää päivän ydinviestin vielä pariin lauseeseen: Kristityn elämä ei ole omien voimien varassa ponnistelua. Se on elämää siinä yhteydessä, jonka Pyhä Henki luo meidän ja Jumalan välille. Meitä rakastetaan, meillä on Puolustaja, emmekä ole koskaan yksin.
Tähän minulla ei ole mitään lisäämistä.