18. sunnuntai helluntaista
Mark. 7:5-13
Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt
….fariseukset ja oppineet kysyivät Jeesukselta: »Miksi sinun oppilaasi eivät elä esivanhempien perinteiden mukaisesti vaan syövät epäpuhtain käsin?»
Jeesus vastasi: »Olette te kyllä melkoisia teeskentelijöitä! Jesaja on ennustanut teistä aivan oikein. Kirjoituksissahan sanotaan:
’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,
mutta sen sydän pysyy kaukana minusta.
jos opettavat ihmisten käskyjä.’
Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnettä.»
Jeesus jatkoi: »Olette taitavasti mitätöineet Jumalan käskyn, jotta voitte nostaa tilalle oman perinteenne. Mooseshan sanoi: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, ansaitsee kuoleman.’ Te opetatte kuitenkin toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ’Lupasin korbaniksi, uhrilahjaksi, sen, mitä sinun piti saada minulta’, te ette enää anna hänen tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi. Tätä perinnettä jatkaessanne te mitätöitte Jumalan käskyn. Monet muutkin tapanne ovat aivan samanlaisia.»
Olemme tottuneet yhteiskunnassamme siihen, että lakeja ja säädöksiä muutetaan koko ajan. Perustuslakia ei kuitenkaan hevin muuteta, jos ollenkaan. Sitä varten meillä on eduskunta, että se koko ajan säätää lakeja. Joku voisi kysyä, että miksi niitä pitää koko ajan muuttaa? Eikö se riitä, että laki on kerran printattu Ståhlbergin aikaan ja se riittää? Tähän olemme yhteiskuntana vastanneet, että elämän tilanteet ja ihmisten käsitys asioista on muuttunut. Käsitys siitä, mikä on oikeaa ja hyvää, on muuttunut ajan saatossa. Tässä ollaan aika herkällä ja tulenaralla alueella. Kristillinen kirkko on erittäin sensitiivinen asioista, jotka näyttävät tarkkaan määritellyiksi asioiksi Pyhässä kirjassamme. Meillä on taipumus ajatella, että väärän ja oikean raja on nimenomaan määritelty Raamatussa. Siksi meidän tulee ennemminkin korjata omaa tuntoamme Raamatun valossa kuin selittää Raamattua yleisen mielipiteen mukaan, joista käsin uusia lakeja säädellään. Pitää tässä yhteydessä muistaa, että muissa eurooppalaisissa kielissä omatunto on kuitenkin yhteistunto eli yleistaju, latinaksi conscientia.
Kysymys ihmisten keskinäisestä tasa-arvosta koskee myös ihmisen sukupuolisia ja seksuaalisia taipumuksia. Länsimaisen yhteiskunnan on ollut helppo päätyä kaikkein ihmisten tasa-arvoon, myös sukupuoliselta ja seksuaaliselta suuntautumiseltaan poikkeavien ihmisten oikeuteen toteuttaa omaa identiteettiään sellaisena kuin millaiseksi he itsensä kokevat. Ihminen ei voi sanella toiselle, mikä hänen sukupuolinen ja seksuaalinen identiteettinsä on. Näyttää siltä, että yhteiskunnassa ollaan entistä tarkkaavaisempia siinä, että se mikä tapahtuu keskinäisessä rakkaudessa, kunnioituksessa ja yhteisymmärryksessä, on oikein. Se taas, missä käytetään väkivaltaa ja toisen ihmisen halveksuntaa, on pahasta.
Kristillisen kirkon piirissä tästä on tullut hyvin vaikea kysymys. Sanotaan jopa, että kirkko on vaarassa hajota tähän asiaan. Monen mielestä sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kysymykset on määritelty lakikirjassa nimeltä Raamattu. Jos siellä kielletään homoseksuaaliset taipumukset tai sukupuoliset poikkeavuudet, niin meidän on toimittava tämän lain mukaan. Useiden mielestä asia ei ole näin helposti ratkaistu. Raamattua ei ole aina ymmärretty oikein eikä ole käsitetty, että Raamatun avainkäsite on rakkauden laki. Jumalan käskyjen ydin on rakkauden kaksoiskäskyssä ja ns. kultaisessa säännössä: ”Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Runsas sääntöjen viidakko estää näkemästä metsää puilta. Ymmärrämmeköhän me riittävästi sitä, että se mikä tapahtuu keskinäisessä rakkaudessa ja yhteisymmärryksessä, on hyväksyttävää eikä suinkaan tuomittavaa? Mutta se, missä ihmiselle tehdään väkivaltaa, on pahasta. Myös hengellinen väkivalta on pahasta. Hengellinen väkivalta on rakkaudetonta. Kirkko, jonka piirissä harjoitetaan hengellistä väkivaltaa, ei nauti kunnioitusta itsenäisesti ajattelevien ihmisten keskuudessa. Päinvastoin: kirkko karkottaa jäseniänsä erottautumaan yhteisöstä, joka harjoittaa hengellistä väkivaltaa. Sukupuolimoraali kuuluu inhimmillisen järjestyksen ja rakkauden piiriin, ei jumalallisen järjestyksen ja uskon alueelle, jota ei voi muuttaa koska se kuuluu ”perustuslakiin”.
Mitä me siis teemme Raamatulle? Me teemme niin kuin Jeesus, joka moitti fariseuksia teeskentelijöiksi. Meidän on ymmärrettävä Raamattua oikein. Sodoman synti ei ollut hekumallisuus, vaan seksuaalinen väkivalta ja vieraanvaraisuuden puute, siis vierasmaalaisten tai -heimoisten häpäiseminen seksuaalisella väkivallalla. Paavalin homoseksuaalisuutta torjuva kannanotto tarkoitti seksuaalista holtittomuutta ja yleistä moraalitonta elämää, josta rakkaus ja kumppanin kunnioittaminen puuttui täysin. Paavalin aikana ei yleisestikään tunnettu tai tunnistettu sukupuolista ja seksuaalisuutta poikkeavuutta. Eihän sitä meilläkään tunnettu aina 1900-luvun viimeisin vuosikymmeniin asti.
Yksi keskeinen ongelma meillä kristityillä on se, että pidämme Raamattua lakikirjana, jonka kaikkia sääntöjä ja ohjeita on noudatettava pilkuntarkasti. Unohtuu se, että Raamattu on Jumalan rakkauskirje meille ihmisille, jossa hän osoittaa meitä kohtaan hyvyyttä ja jumalallista rakkauttaan. Hän on uhrannut Vapahtajan syntiemme sovitukseksi. Jumalan rakkaudesta syntyy meissä rakkaus ja kunnioitus lähimmäisiämme kohtaan. On asioita, joita ei pidä määritellä sääntöviidakoista poimituilla valikoiduilla lainauksilla. Ne pitää määritellä rakkauden kaksoiskäskystä ja kultaisesta säännöstä käsin. Ne muodostavat perustuslain, jota ei voi muuttaa. Paavalikin sanoo: suurin kristillisistä armolahjoista on rakkaus. Se on pysyvää, aina voimassa.
Raamatun ja kristillisen uskon ikivihreiden totuuksien soveltamisessa elävään elämään on otettava aika ja ympäristö huomioon. Paavali kehottaa meitä ”tutkimaan, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää otollista ja täydellistä” (Room. 12:2). Se ei ole meille valmiina annettu, vaan meidän on itse tutkittava asiaa.
Kun vastustamme kirkollisia tai yhteiskunnallisia uudistuksia, voimme arvioida ajan yhtä väärin kuin Jeesusta vastustaneet fariseukset ja kirjanoppineet.