3. adventtisunnuntai (pöytälaatikkosaarna 14.12.2025)
Matt. 11: 11-19 (UT 2020)
(Jeesus sanoi:)
Vakuutan teille, että kukaan ihmisistä ei ole ollut suurempi kuin Johannes Kastaja. Silti taivaiden valtakunnassa vähäisinkin on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä saakka taivaiden valtakunta on tehnyt tuloaan voimalla, ja se on otettu haltuun vaikka väkisin. Johannekseen asti laissa ja kaikissa profeettojen kirjoissa oli ennustuksia tulevasta. Hyväksyttekö sen, että hän on Elia, jonka oli määrä tulla? Kuunnelkaa, jos teillä on korvat!
Mihin vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutelevat toisilleen:
mutta te ette tanssineet ilosta.
mutta te ette halunneet surra.’
Kun Johannes saapui, hän ei syönyt eikä juonut, ja ihmiset sanoivat: ’Hänessä on demoni.’ Nyt Ihmisen Poika syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Katsokaa, mikä mässäilijä ja juoppo, tullimiesten ja syntisten ystävä!’ Viisaus osoittaa teoillaan olevansa viisautta.»
Avasin oman seurakuntani adventtikalenterin luukun 14. joulukuuta. Luukun takaa avautui kolme adventtikynttilää ja teksti: Sytytän rakkauden kynttilän. Se on hyvä ajatus, mutta oikeastaan rakkauden kynttilän pitäisi avautua vasta 4. adventtisunnuntaina. Kolmanteen adventtisunnuntaihin kuuluu rauhan kynttilä. Kolmas kynttilä on siis joulurauhan tunnus. Toki molempi parempi: Toivomme jouluun sekä rauhaa että rakkautta. Vielä tärkeämpää on ymmärtää, että kolmannesta adventtisunnuntaista puhutaan hengen adventtina (adventus spiritualis et santificationis). Ensimmäinen adventti muistuttaa meitä Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta – toinen adventti muistuttaa Jeesuksen toisesta tulemisesta – ja kolmas adventti muistuttaa Jeesuksen kolmannesta tulemisesta eli Jeesuksen tulemisesta syntisen ihmisen sisimpään, meidän elämäämme. Näyttää vähän siltä että joulun vietto valtaa tilaa adventilta. Adventti on liian arkista ja harmaata- paastoineen. Toivottavasti joku kestää kuunnella myös adventin sanomaa.
3. adventtisunnuntain evankeliumi kertoo Johannes Kastajasta. Oikeastaan joulukalenterissa pitäisi olla Johannes Kastajan kuva. Johannes Kastajaa kutsutaan aivan yleisesti Jeesuksen ensimmäisen tulemisen tienvalmistajaksi. Jeesus sanoo hänestä: Kukaan ihmisistä ei ole ollut suurempi kuin Johannes Kastaja. Johannes Kastaja oli viimeinen VT:n profeetta. Mooses oli lakinsa avulla osoittanut, kuinka kipeästi Vapahtajaa tarvitaan. Uhrien sekä muiden messiaanisten esikuvien kautta hän oli osoittanut, millainen tämä Vapahtaja tulee olemaan. Johannes Kastaja osoittaa jo ilmestynyttä Vapahtajaa, joka Jumalan Karitsana ottaa pois maailman synnin. Profeetat olivat ennustaneet, kuinka joskus tulevaisuudessa saapuvan Kristuksen kautta taivas avataan syntisille. Mutta Johannes Kastaja näki sen jo avoimena Kristuksessa. Siksi Johannes Kastaja ei ollut vain profeetta, vaan myös profetia, josta oli ennustettu VT:ssa. Jeesuksen ajan juutalaiset uskoivat, että aikojen lopussa Jumala oli lähettävä profeetta Elian takaisin maailmaan kuuluttamaan Messiaan tuloa. Tällainen Messiaan tulon odotus on yhä osa juutalaista pääsiäisjuhlaa. Juhlapöytään on varattu yksi tyhjä tuoli Eliaa varten. "Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian" (4:5). Näin VT:n viimeinen profeetta viittaa UT:n ensimmäiseen profeettaan, josta Jeesus sanoi: "Uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla" (Matt 11:14; 17:10-13). Hän oli toinen Elia, mies, joka valmisti Kristuksen ensimmäistä tulemista Elian Hengessä ja voimassa. Siksi Johannes Kastaja pystyi saarnaamaan parannusta synnistä, mutta myös evankeliumia syntisille suurenmoisella tavalla. Siksi hän oli todellinen airut, joka nöyrästi vetäytyi taustalle, kun Jeesus saapui. Hän tahtoi, että Jeesuksen vaikutus kasvaa ja hänen vähenee. Itse asiassa Johannes Kastajasta alkoi VT:n Messias-profetioitten täyttymyksen aika.
Mutta Jeesus sanoi Johannes Kastajasta myös näin: Vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän (Johannes Kastaja). Johannes Kastaja näki ainoastaan Kristuksen työn alun, mutta me saamme nähdä myös sen lopun. Johannes Kastaja ei nähnyt pitkäperjantaita, jolloin maailman synnit sovitettiin, ei pääsiäistä, jolloin maailma julistettiin vanhurskaaksi, ei helluntaita, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin ja uuden liiton seurakunta syntyi, ei aikaa, jolloin Jeesukselle tehdään opetuslapsia kaikista kansoista kastamalla ja opettamalla. Vähäisinkin uuden liiton uskova on nyt osallinen kaikesta tästä.
Missä ovat tämän päivän Johannes Kastajat? Kautta koko uuden liiton historian on esiintynyt Jumalan lähettämiä henkilöitä, joiden työ on ollut tien valmistamista Jeesukselle. Sellaisia ovat olleet esim. Luther, Paavo Ruotsalainen, Fredrik G. Hedberg, Henrik Renqvist, Lars Leevi Laestadius ja monet muut. Mutta eivät ainoastaan he, vaan myös me pienet, kaikki, joille on tullut eläväksi Jeesuksen sana opetuslapsilleen: Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät maailmaan – että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi.
Joidenkin ihmisten osa on jäädä historian varjoon. He ovat olleet käänteentekeviä historiallisen uudistuksen aikaansaamiseksi. Mutta he eivät ole itse nähneet koskaan sen tavoitteen toteutumista, johon he ovat pyrkineet. Kerrotaan henkilöstä, joka seurasi kotinsa ikkunasta joka ilta toistuvaa tapahtumaa. Hän näki joka ilta miehen, joka sytytti katuvalot palamaan. Lampun sytyttäjä oli sokea mies. Hän toi valoa toisille näkemättä itse koskaan valoa. Ehkä on monta ihmistä, jotka eivät itse koskaan näe vaivansa tuottavan hedelmää, mutta heitä on tarvittu, jotta muutos tapahtuisi, jotta uusi keksintö mullistaisi maailman. Tällainen oli Johanneksen tehtävä ja kohtalo.
Mutta millaista on se maaperä, johon Kristuksen tulemiselle on tietä valmistettava? Jeesus vertaa omaa sukupolveaan toriaukioilla istuviin lapsiin, jotka eivät suostu leikkimään toisten pillin mukaan (eivät itke eivätkä iloitse). Johannes ei syönyt eikä juonut, ja häntä pidettiin riivatussa tilassa olevana; Jeesus taas söi ja joi ja häntä syytettiin mässäilijäksi ja juomariksi. Johanneksen ja Jeesuksen aikana ihmiset olivat siis torilla leikkivien oikuttelevien lasten kaltaisia, joiden leikki ei suju. Yksi ehdottaa hääleikkiä, mutta se ei kelpaa, koska se on liian kepeää. Toinen ehdottaa hautajaisia, mutta sekään ei kelpaa. Siinä on surulliset sanat ja ikävä sävel. Jokainen haluaa seurata omaa tahtoaan eikä sopeudu mihinkään yhteiseen. Jumalan valtakunnan ylenkatsojille ei kelvannut laki, sillä se oli syntisille itkuvirttä. Laki sanoo, että me olemme kuolleet synteihimme, mutta se ei saanut ihmisiä itkemään, katumaan syntejään ja etsimään pelastusta? Sen tähden, että he pitivät lain sanan leikkinä, he eivät uskoneet syntejään niin suuriksi ja Jumalan vihaa niin ankaraksi, kuin laki sanoo. Ei heille kelvannut myöskään evankeliumi, joka kertoo Jumalan rakkaudesta sekä kristillisestä seurakunnasta, joka on Jumalan rakkauden tähden vanhurskauden vaatteella verhottuna pyhä ja tahraton. Evankeliumi oli heille vain kuin kaunista häämusiikkia, ei enempää. Ihmiset kuvittelivat selviävänsä omillaan sekä ajassa että iankaikkisuudessa. Entä tämän päivän ihmiset? Tiedoistaan ylpeilevä ihminen on tänään yhtä lapsellisesti käyttäytyvä kuin 2000 vuotta sitten. Se hylkää viisauden ja tiedon nimissä kristillisen sanoman, joka on kyllä paljossa järkemme ja ymmärryksemme ylittävää, mutta järjetöntä se ei ole, vaikka monet itseviisaudessaan niin luulevat.
Vaikeasti ymmärrettävä on ilmaus (jae 12): Johannes Kastajan päivistä saakka taivaiden valtakunta on tehnyt tuloaan voimalla, ja se on otettu haltuun vaikka väkisin.
Juuri tätä jaetta monet pitävät UT:n vaikeimpana jakeena selittää. Kysymys on siitä, keitä olivat nuo ”jotkut”, jotka yrittivät temmata Jumalan valtakunnan itselleen? Jeesus tuskin tarkoitti hyökkääjillä niitä, joille Jumalan valtakunta todella kuului ja joita siihen kutsuttiin, maan hiljaisia. Viitataanko tässä siis Jeesuksen ajan valtiollisiin ja uskonnollisiin johtajiin, jotka olivat väkivalloin tekemässä Jumalan valtakunnasta jotakin muuta kuin VT:ssa annettujen lupausten täyttymystä. He eivät ymmärtäneet, että tässä ajassa Jumalan valtakunta on inhimillisesti heikko. Mutta keitä sitten ovat tänä päivänä ne poliittiset ja uskonnolliset johtajat, jotka haluavat ottaa Jumalan valtakunnan itselleen väkisin? Jotkut uskonnolliset liikkeet haluavat tästä etsiä itselleen marttyyrin viittaa tulkiten asian niin, että Jumalan valtakunta on se pieni oikein uskovien joukko, joka joutuu kirkon johtajien myötäilemän julkisen mielipiteen syrjäyttämäksi. Onhan sellainenkin vaara tietysti mahdollinen, mutta en pidä sitä todennäköisenä, vaan oman ryhmän kirkkopoliittiseen vaikuttamiseen pyrkivänä toimintana. Jeesuksen evankeliumilla on toinen väylä: ei tarvitse eikä rynnätä ja omia joukolleen Jumalan valtakuntaa. Jumalan valtakuntaan ei mennä rynnimällä, vaan yhden synnintunnustus-sanmuodon mukaan rukoillen: Käännä mielemme ottamaan vastaan rakkaus, jota osoitit meille Vapahtajamme sovitustyössä, ja puhdista meidät armollasi Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Ristin ryöväri ei pyytänyt edes pääsyä Jumalan valtakuntaan. Hän sanoi vain: Muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Muista minua. Se rukous riitti.