Viattomien lasten päivä (4. joulupäivä) Pöytälaatikkosaarna 28.12.2025
Jeesus pakolaisena
Matt. 2: 13-21
Pako Egyptiin
Tietäjien mentyä Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: »Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes ilmoitan toisin, sillä Herodes etsii lasta tappaakseen hänet.» Joosef nousi keskellä yötä, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. He viipyivät siellä Herodeksen kuolemaan asti. Näin toteutui se, minkä Herra oli ilmoittanut profeetan kautta: »Egyptistä minä kutsuin poikani.»
Pikkulasten joukkomurha
Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan. Hän raivostui ja lähetti miehensä tappamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat Betlehemin alueelta. Ikäraja perustui siihen, mitä hän oli saanut selville tietäjiltä. Näin toteutuivat profeetta Jeremian sanat
»Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus.
Raakel itkee lapsiaan eikä kuuntele lohdutusta,
sillä heitä ei enää ole.»
Paluu Egyptistä
Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa Egyptissä ja sanoi: »Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan. Ne, jotka halusivat tappaa lapsen, ovat kuolleet.»
Joosef nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Israelin maahan.
Joulu on suuri ja iloinen syntymäpäivä. Lapsen syntymä on aina iloinen tapahtuma. Se on iloinen tapahtuma siksikin, että lapsen syntymään liittyy pitkähkö ja raskas odotusaika. Varsinainen synnytystapahtuma on pelottava ja tuskaa tuottava asia lapsen äidille. Onneksi nykyään lapsen äidin henki ei ole vaarassa. Syntymän jälkeen äidin mieli muuttuu. Onnistunut synnytys tuo onnea elämään. Sellaista vaaraa ei kuitenkaan ole, että syntymän jälkeen mikään ulkoinen vaara uhkaisi lasta. Valitettavasti maailmassa on vielä paljon alueita, joissa lapsi syntyy vaarallisiin olosuhteisiin. Siitä olemme saaneet viime vuosina kuulla päivittäisissä uutisissa. Asuintaloja pommitetaan umpimähkäisesti. Kuolleiden joukossa on aina pieniä lapsia. Näin ei ole vain Ukrainassa ja Gazassa, mutta uutisissa nämä kotimaanosaamme lähinnä olevat kohteet ovat tutuimpia. Mitä ihmeen järkeä on tuhota lapsia, jotka eivät takuulla voi olla mitenkään syypäitä kansainvälisiin konflikteihin eivätkä vaaraksi hampaisiin asti varustautuneille sotavoimille? Eikö kansainväliset sopimuksetkin kiellä siviileihin kohdistuvat sotatoimet, ja lapset ovat varmasti juuri niitä, joita ei voi pitää osallisina sotatoimiin. Mielipuolisia hallitsijoita, sellaisia kuin Herodes, on yhä olemassa. Kerrotaan Herodeksesta, että muiden muassa hän surmautti omia sukulaisiaan, kaksi omista pojistaan ja nuorimman vaimonsa. Historian kirjat eivät anna dokumentoitua varmuutta evankeliumissa kerrotusta Betlehemin lastenmurhasta, mutta antaa kyllä sellaisen kuvan, joka sopii hyvin Herodes Suureen, Jeesuksen aikana Juudeaa hallinneeseen vasallikuninkaaseen. Matteus kertoo itämaan tietäjiä käsittelevässä kuvauksessaan, että Herodes oli sairaalloisen peloissaan kuultuaan uuden hallitsijan syntymästä. Sairaalloisuutta siinä on se, että pientä lasta nyt oli aivan turha pelätä. Ennen kuin tästä lapsesta tulisi juutalaisten kuningas, mikä sinänsä tuntui uskomattomalta väitteeltä, aikaa tulisi kulumaan ainakin pari vuosikymmentä, ennen kuin hänestä olisi vaaraa Herodekselle – jos olisi. Vallankäyttäjillä on aina taipumus lisätä valtaansa ja siihen vallankäyttöön kuuluu vastustajien eliminoiminen, todellisten ja kuviteltujen. Sen jälkeen, kun on käyttänyt absoluuttista valtaa, voi omasta turvallisuudestaan jo syystä olla huolissaan. Tämä on vaarallinen noidankehä, jossa oma väkivaltainen käyttäytyminen voi aiheellisesti synnyttää kapinaa.
Jeesus-lapsesta ei Herodekselle ollut mitään vaaraa eikä tämän päivän tyranneille ole pienistä lapsista mitään vaaraa. Mutta lapsille on vaaraa tyranneista. He voivat kuolla täysin viattomina sotatoimissa, jotka kohdistuvat syyttömiin ja puolustuskyvyttömiin siviileihin. Tyrannit voivat aseistaa alaikäisiä ja käyttää heitä taistelutoimiinsa, tehdä heistä sodan osapuolia ilman, että heillä itsellään on riittävästi ymmärrystä ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.
Matteuksen mukaan lastenmurhassa toteutui profeetta Jeremiaan ennustus: »Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä kuuntele lohdutusta, sillä heitä ei enää ole.» Tänä päivänä huuto ja valitus kuuluu Gazasta.
Suomalaisen joulunäytelmän Tiernapoikien päähenkilö on kuningas Herodes. Hänen seurassaan on murjaanien kuningas, mikä ehkä viitannee löyhästi yhteen itämaan tietäjästä, jotka toivat lahjojaan Jeesus-lapselle. Tietäjät petkuttivat Herodesta palaamalla Betlehemistä toista reittiä kotimaihinsa palaamatta Herodeksen luo. Näytelmässä Herodes vaatii murjaanien kuningasta polvistumaan edessään. Palvelijansa Knihtin hän määrää toimittamaan Betlehemin lasten surmaamisen. Tämä Pohjanmaalla ja varsinkin Oulussa suosittu joulunäytelmä pitää yllä tietoisuutta Betlehemin lastenmurhasta. Nykyään näytelmän esittäminen on vähentynyt, koska sen katsotaan sisältävän piilorasismia, kun murjaanien kuningas maalataan kasvoiltaan mustaksi. Kouluissa näytelmää on kielletty esittämästä, koska se sisältää uskonnollisia näkemyksiä, ja kouluissa ei saa tuoda esille uskontoa, koska koulu on uskonnosta vapaa alue.
Jeesuksen perheen oli lähdettävä pakomatkalle Egyptiin. Omassa maassa ei ollut turvallista asua. Historiankirjat tietävät paljon siitä, Egypti saattoi olla hyvä pakopaikka silloin, kun joku miehittäjä piti Palestiinassa hirmuvaltaa. Tämän päivän Palestiinassa on Egyptin ovi suljettu samoin kuin monen muunkin naapurimaan. Palestiinalaispakolaisille ei ole paikkaa, mihin voisi paeta. Tuskinpa tuo Jeesuksen perheenkään pakomatka oli mikään mukava turistimatka Egyptiin. Päinvastoin matkaan sisältyi monta vaaraa. Matkalaisten kulkua vaaransivat rosvot ja tuskinpa egyptiläisten mielikään oli kovin suosiollinen tyhjätaskuisille maahanmuuttajille. Eräs legenda kertoo, että Joosef ja Maria tosiaan joutuivat pakomatkallaan rosvojen käsiin. Toinen rosvopäälliköistä halusi oitis surmata heidät ja ryövätä heidän matkatavaransa. Toinen rosvo, Dismas nimeltään, puolestaan heltyi viattoman lapsen nähdessään. Hänellä oli vielä sydäntä jäljellä eikä hän halunnut, että Jeesusta ja hänen vanhempiaan kohdeltaisiin väkivaltaisesti. Hän katsoi Jeesus-lasta ja sanoi: ”Oi sinä siunattu lapsi, jos sinulla on milloinkaan tilaisuus olla armollinen minulle, niin muista silloin minua äläkä unohda tätä hetkeä.” Legendan mukaan Dismas ja Jeesus kohtasivat toisen kerran Golgatan ristillä. Dismas sai anteeksiannon ja rauhan sielulleen.
Myönnän kyllä, ettei legendoilla ole arvoa historiallisen totuuden välittäjänä, mutta toinen legenda kertoo Joosefin, Marian ja Jeesuksen olleen uupuneita matkallaan kohti Egyptiä He yöpyivät yhteen luolaan. Oli niin kylmää, että maa oli kuurassa. Pieni hämähäkki näki Jeesus-lapsen ja päätti kutoa luolan ovelle seitin ohueksi verhoksi. Luolaan johtavalla polulla kulki Herodeksen sotilaita, joiden tehtävänä oli toteuttaa Herodeksen julma määräys. Heidän tarkoituksenaan oli astua sisälle luolaan mahdollisten pakolaisten löytämiseksi. Murharyhmän johtaja havaitsi kuitenkin, että luolan suuta peitti hämähäkin seitti, jota peitti kuura, kuten luolan edessä olevaa sisäänkäyntiäkin. ”Huomatkaa, että luolan suuta peittää koskematon hämähäkin seitti. Jos joku olisi mennyt sisälle, hänen olisi pitänyt rikkoa seitti”. Niinpä sotilaat jatkoivat matkaansa ja pyhä perhe pelastui, koska hämähäkki oli kutonut seitin luolan suulle. Meillä on tapana laskea joulukuusen oksille hopeanauhaa, joka näyttää kuusta peittävältä kuuralta kuin hämähäkin seitti ikään.
Luin juuri historianetistä, että Ukrainassa on tapana käyttää suosittua onnea tuovaa joulukoristetta. Se perustuu kansantarinaan köyhästä leskestä, jonka kuusen hämähäkit koristelivat hopeisilla seiteillä tuoden perheelle vaurautta.
Jääkööt legendaan omaan arvoonsa, mutta tosiasia on, että Jeesus selvisi Herodeksen vainoista ja vaarallisesta Egyptin matkasta. Mieleni tekee vielä sanoa, että ajan myötä Egyptiin syntyi elinvoimainen kristillinen seurakunta, joka tunnetaan edelleen koptilaisena kirkkona. Lähes koko Lähi-itä on aikanaan islamilaistunut, mutta koptilainen vähemmistökirkko elää edelleen, vaikka onkin islamilaisen paineen alla. Jeesuksen lapsuudenaikainen pakomatka Egyptiin ei sentään synnyttänyt vielä tätä kristillistä kirkkoa, mutta kirkko vaalii ahkerasti ja ehkä suoranaisesti ylpeästi sitä perinnettä, että Jeesus-vauva kävi Egyptissä. On pyhiinvaelluspaikkoja, jotka muistuttavat tästä pienen pakolaisen matkasta.
Evankelista Matteus haluaa nähdä Jesuksen pakomatkan Vanhan testamentin profetian toteutumisena: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.” Hoosean kirjan 11:1 tuskin kuitenkaan viittaa Jeesuksen pakomatkaan. Se taitaa kertoa enemmänkin pääsiäisen ihmeestä, että Jumala johdatti kansansa pois Egyptin orjuudesta. Evankelista Matteuksen tarkoituksena on ilmi selvästi rinnastaa Jeesus Israelin kansan johtajaan Moosekseen. Niin kuin Egyptin faarao vainosi Moosesta ja pakotti hänet pakenemaan, niin vainosi Herodes Jeesuksen perhettä. Niin kuin faarao käski surmata kaikki Israelin poikalapset, toimitutti Herodes Betlehemin lastenmurhan. Matteuksen mukaan Jeesus ei ollut vain luvattu daavidilainen Messias, vaan hän on myös uusi Mooses, kansansa tuleva johtaja ja opettaja.
Jeesus-lapsi ei ollut vaaraksi Herodekselle. Herodes kuoli, koska hänen aikansa loppui Luojan tahdosta. Kaiken muun hän saattoi alistaa oman valtansa alle, mutta ei elämän ja kuoleman Herraa. Jeesus pääsi palaamaan kotimaahansa, mutta ei suinkaan Betlehemiin yhtä vähän kuin Jerusalemiinkaan. Joosef osasi olla varovainen eikä asettunut Herodeksen pojan Arkhelaoksen hallintoalueelle. Arkhelaos tuli tunnetuksi yhtä mielipuolisena ja julmana hallitsijana kuin isänsä, vaikka hänen statuksensa oli alhaisempi kuin isänsä; hän oli vain käskynhaltija, ei kuningas. Herodeshan siellä oli hallitsijana Galileasssa, mutta ei ihan niin paha kuin edellä mainittu vanhempia poika. Tulipa Jeesus vielä kohtamaan tämän Herodes Antipaan, mutta se onkin jo toinen tarina. Jumalan Poika säästyi aiempien Herodesten mielivallalta, mutta sitten koitti aika, jolloin hänen oli astuttava uhritielle. Jeesus ei ollut kuningas, joka olisi ollut uhka maallisille tyranneille. Eikä hän ollut kenellekään uhka, vaan Jumalan Karitsa, joka kantoi maailman synnin. Kristillinen kirkko on osa Jumalan hallitsemaa valtakuntaa, joka ulottuu tästä ajasta ajan rajan tuolle puolen. Jeesus on Kuningas, joka ei toimi vallalla ja voimalla, vaan rakkaudella. Hän kutsuu meidät omakseen valtakuntaansa. Hän toimii sanan ja sakramenttien välityksellä.