Tekoälyn etiikka
Mikko Heikka: Jumala ja tekoäly. Basam Books 2026. 169 sivua.
Piispa emeritus on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen. Hän osallistuu keskusteluun, jota käydään vilkkaasti tekoälyn (Artificial Intelligence, lyhennettynä AI) riskeistä ja hyödyistä. Pitääkö kirkonkin työntää lusikkansa tähän soppaan? Heikan Mikon mukaan pitää. Tekoäly ei tosin ole mikään paratiisin kielletty hedelmä, mutta niin kuin montaa muuta hyvää asiaa, tätäkin voidaan käyttää sekä hyviin että vahingollisiin tarkoituksiin. Mikko ilmoittaa kirjansa alaotsikossa jo keskeisen pointtinsa: Kirja haastaa länsikeskeisen teknologian rakenteita ja kutsuu rakentamaan monikulttuurista, oikeudenmukaista ja inhimillistä tekoälyn tulevaisuutta. Se ei tarjoa helppoja vastauksia, vaan avaa näkökulmia, joita emme enää voi sivuuttaa.
Tekoälyn ei pidä olla pelkkää teknologisen kehityksen hallitsematonta kulkua
kohti uusia ihmeellisyyksiä, joiden seurauksista kukaan ei kantaisi vastuuta. Ei,
vaan sen kehitys ja käyttö on pidettävä ihmisten hallinnassa ja sen on
palveltava tasapuolisesti koko maailmaa. Tähänastinen kehitys on ollut
länsimaista hegemoniaa, mistä kehityksestä lankeaa lasku kehityksen kelkasta
pudonneille. Uskontojen näkemys on, ettei teknologia voi olla arvovapaata.
Suunnittelijat ja ohjelmoijat koodaavat joko tietoisesti tai t
iedostamattaan omia arvojaan tekoälyyn, kvanttiteknologiaan ja
informaatioteknologiaan. Siksi uskontojen oppineet, teologit ja filosofit
pyrkivät avaamaan teknologian suunnitteluun ja soveltamiseen tilan ihmiskunnan
enemmistön näkemyksille. Maailmanuskontojen rakentava kritiikki tulisi ottaa
huomioon jo artefaktien suunnitteluvaiheessa.
Mikko ottaa vauhtia teknologiaa koskevaan keskusteluun jo antiikin filosofeilta. He eivät toki tienneet mitään nykyajan teknologiasta, mutta kysymyksenasettelu oli tärkeä. Platon kysyi, miksi tekniikkaa yleensä tarvitaan. Hänen näkökulmansa oli antropologinen. Filosofi Martin Heidegger liittyi 1900-luvulla Platonin miksi-kysymykseen. Heidegger arvosteli teollista vallankumousta siitä, että se oli unohtanut teknologian poieettisen tehtävän. Tämä kritiikki kohdistui erityisesti teollisen kulttuurin konsumerismiin ja utilitaristisiin korostuksiin. Mikko analysoi Platonin ja Heideggerin poieettisen filosofian valossa, miten ne suhtautuvat tekoälyn ja digitalisaation itseymmärrykseen ja toimintaan.
Keskustelussa uskontojen eettisistä järjestelmistä tietä ovat näyttäneet katolinen kirkko ja kungfutselaisuus. Katolinen kirkko on päivittänyt teknoteologiansa hyveoppia ottamalla käyttöön niin sanotut ”tekomoraaliset hyveet”. Ne konkretisoivat teknologian eettisiä sisältöjä. Kungfutselaisuus ei laadi hyveluetteloja, vaan hyve ymmärretään ihmisyydeksi ja lähimmäisen rakastamiseksi. Hyve-etiikan ja utilitarismin erottelu ei ole kuitenkaan kaikissa uskonnoissa näin yksiselitteistä. Esimerkiksi rikkaissa öljyvaltioissa on taipumusta nähdä teknologia utilitaristisin silmälasein. Tämä näkyy islamin magasid- ja maslahah-käsitteiden ristiriitaisena tulkintana. Magasid painottaa sharian periaatteita, kun taas maslahah liittyy usein hyvinvoinnin teologiaan. Myös intialainen ajattelu osallistuu keskusteluun teknologian motiiveista. Tietotekniikan tutkija Sayed Mustafa Ali toteaa, että lännen teknologia on ”valkoista, maskuliinista ja hegemonista.” Buddhalaisuudessa tekoälyä luonnehditaan sanoilla ”tietoisuuden kolonialisointi”. Algoritmien herroja ovat lännen rikkaat miehet, jotka omistavat ja kehittävät älylaitteita. Keskustelu monikulttuurisesta teknologiasta on käynnistymässä Intiassa ja buddhalaisissa maissa.
Uskontojen kannanottojen vahvuus on siinä, että ne keskittyvät puolustamaan ihmisen persooniutta ja sen loukkaamattomuutta. Tämä antropologinen painotus on ainutkertaista modernissa toimintaympäristössä, joka keskittyy kilpailuun, kasvuun ja tehokkuuteen. Suuret maailmanuskonnot eivät ota riittävän vakavasti modernin teknologian sotaisia ja julmia kasvoja. Saksan evankelisen kirkon (EKD) julkilausuma ”Freiheit digital” suhtautuu vakavasti tekoälyn sotilaallisten sovellusten uhkaan. Uskontojen dokumenteissa painotetaan tekoälyn synnyttämän vaurauden oikeudenmukaista jakamista. Taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden arvioidaan synnyttävän yhteiskunnallista levottomuutta. Pelkona on, että työelämässä tapahtuneet muutokset aiheuttavat ongelmia demokratialle ja yhteiskuntien vakaudelle. Nyt käynnissä oleva neljäs teollinen vallankumous aiheuttaa samantyyppisiä perustavaa laatua olevia muutoksia työn tekemiseen kuin aikaisemmat teolliset vallankumoukset. Digitaalisuus muuttaa arvoketjuja taloudessa, kaupassa ja palveluissa. Se muuttaa myös pankkien, vakuutuslaitosten, kaupan ja logistiikan toimintaperiaatteita. Näiden muutosten seurauksena itse työn olemus muuttuu.
Afrikkalaiset teologit ja filosofit ovat arvioineet kriittisesti modernin teknologian perusteita. Erityinen kritiikin kohde on ollut datan omistamiseen liittyvät kysymykset. Datan avulla uudet siirtomaaherrat pyrkivät ”pään sisäiseen herruuteen”. Tavoitteena on murtaa afrikkalaisen relationaalisen maailmankuvan olemus ja tuoda tilalle kaikki elämän alueet kattava kaupallistaminen. Lännen teknologia nojaa monelta osin Afrikan kriittisiin mineraalivarantoihin. Datakolonialismilla on vanhan siirtomaavallan riistäjien kasvot. Globaalit yritykset ja suurvallat toimivat omilla säännöillään. Niitä eivät ohjaa moraali tai hyveet. Yhdysvaltojen ja Kiinan vastikään julkaisemat strategiaperiaatteet AI Action Plan (Yhdysvallat) ja Shanghai Declaration on Global AI Governence (Kiina) näyttävät, kuinka estottomasti ne ovat valmiita toimimaan omien etujensa valvomisessa. Aika näyttää miten ihmiskunnan enemmistöä edustavat uskonnot onnistuvat vaikuttamistyössään.
Mikä rooli kirjan otsikossa mainitulla Jumalalla on sitten tässä tekoälyboomissa? Parhaiten asia tulee selville luvussa, joka on otsikoitu: Tekoäly, älä tule Jumalan tontille! Keskustelua käydään juutalaisuuden ja transhumanistien välillä. Transhumanismi on kansainvälinen filosofinen ja kulttuurinen suuntaus, jonka tavoitteena on parantaa ihmistä sekä ylittää biologiset ja henkiset rajoitukset tieteen ja teknologian avulla.
Lopuksi Mikko pyysi ChatGPT:ta tarkastelemaan kirjaa tekoälyn näkökulmasta tarkoituksena luoda dialogi, jossa teologinen ja teknologinen ajattelu kohtaisivat toisensa – ei vastakkainasettelussa, vaan yhteisessä pyrkimyksessä ymmärtää toisiaan. Tuloksena oli moniääninen eettinen ohjelma teknologian aikakaudelle, tiivistettynä seitsemään kohtaan, jotka nousivat kirjassa esitetyistä ajatuksista.