Päivitetty versio Jeesuksen elämästä, opetuksesta ja vaikutushistoriasta
Jari Jolkkonen: Nasaretin Mestarin tarina. Docendo 2026. 249 sivua.
Luulisi, että Jeesuksesta on jo kirjoitettu kaikki, mitä hänestä tiedetään eikä siihen ole mitään lisäämistä. Niin minäkin ajattelin, mutta käsitykseni muuttui Jolkkosen kirjan myötä. Pääsiäisenä televisiossa esitetty Jari Jolkkosen juontama dokumenttisarja Ristinmies ja minä – Jeesus Nasaretilaisen tarina oli hieno kuvallinen esitys aiheesta. Kirjaan verrattuna se oli kuitenkin vaatimaton versio kokonaisuudesta. Kirja menee paljon pidemmälle ja syvemmälle. Kirjasta voi myös melko helposti tarkistaa, mitä on tullut luetuksi.
Tämä kirja ei ole hartauskirja vaan tietokirja, joka perustuu faktatietoihin ja eri tieteenalojen tutkimukseen, ennen muuta tietenkin teologiseen tutkimukseen. Kirja on yleistajuinen esitys galilealaisesta matkasaarnaajasta, joka oli myös opettaja, parantaja ja profeetta. Viimeksi mainittu ilmaus tarkoittaa hänen kriittistä suhtautumistaan vallitsevaan uskonnolliseen kulttuuriin. Kirja ei kuitenkaan ole alaviittein varustettu akateeminen tutkimus.
Johdantoluvussa Jolkkonen esittelee Jeesus-tutkimuksen kolme aaltoa, mikä
tarkoittaa tieteellisen tutkimuksen vaiheittaista kehitystä. Autenttisen kuvan
Jeesuksesta saa, kun perehtyy Jeesuksen juutalaiseen taustaan, neljään Uuden
testamentin evankeliumiin, arkeologiaan sekä siihen maantieteelliseen
toimina-alueeseen, jossa hän eli ja vaikutti.
Liikkeelle lähdetään siis Jeesuksen juutalaisista juurista, mihin sisältyy Vanhan testamentin historia. Pyhän maan valloituksesta kerrotaan lyhyesti, että maan haltuunotto tapahtui pidemmän ajan kuluessa ja rauhanomaisemmin kuin millaisen käsityksen Joosuan kirjan lukija saa. Jerikon muurit ovat sortuneet monta kertaa toisin kuin on uskottu. Uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen kuningas Daavidin historiallisuudesta Jolkkonen toteaa, että Daavidia ja hänen perustamaansa dynastiaa on pidettävä historiallisena. Tel Danin steelaa ei pelkästään mainita, vaan siitä näytetään myös kuva. Daavidin valtakunnan hajoaminen ja Israelin sekä Juudan kansojen pakkosiirtolaisuudet kertovat vahvojen naapurikuningaskuntien imperialistisesta politiikasta. Toisenlaista valloituspolitiikkaa edusti Persian Kyyros, joka myös valloitti naapurimaansa, mutta sovelsi valloittamiinsa alueisiin vapaamielistä uskontopolitiikkaa. Kyyroksen julistuksen käännöstä säilytetään YK:N päämajassa eräänlaisena varhaisena ihmisoikeusjulistuksena. Raamatun historialla on ollut syvällinen vaikutus ihmisoikeuspolitiikkaan.
Vanhan testamentin ymmärtämisen kannalta on hyvä ymmärtää, mikä vaikutus pakkosiirtolaisuudella oli juutalaisuuteen. Katastrofi antoi jopa sykäyksen Vanhan testamentin kirjakokoelman synnylle. Se oli yritys vastata kysymykseen, miksi Jumala sallii oman kansansa tuhon. Tähän kysymykseen on vastauksena ”deutoronomistinen historiateos” kirjat Joosuasta Kuninkaiden kirjoihin, joiden mukaan tuhon syynä oli se, että israelilaiset eivät noudattaneet Jumalan tahtoa.
Jolkkonen kertoo valaisevasti Vanhan testamentin käsikirjoituksista. Teologit toki tietävät, mitä ovat masoreettinen teksti, Septuaginta, Qumranin käsikirjoitukset ja samarialainen pentateukki. Taitavat olla ihan mielenkiintoista tietoa tavalliselle raamatunlukijallekin. Raamatun alkukertomuksista tulevat esille oleellisimmat asiat, mutta Tooran monilähdeteoriaa ei selvitetä. Vedenpaisumuksen ja Babylonian tornin kirjoittaja kuvaa imperialismin kritiikkinä: Ihmisten perustamat, alistamiseen ja väkivaltaiseen yhdenmukaistamiseen perustuvat suuruudenhullut imperiumit eivät kestä. Babylonin tornia voi verrata myös sosiaaliseen mediaan, jonka tarkoitus on ollut yhdistää maailman ihmiset. On käynyt päinvastoin: siitä on tullut eripuraisuuden foorumi.
Kymmenellä käskyllä on ollut Toorassa erityinen merkitys. Sillä on keskeinen asema myös Jeesuksen opetuksessa. Se on jättänyt syvän jäljen länsimaiseen moraalikäsitykseen ja se kuuluu jokaisen yleissivistykseen. Jolkkonen selvittää, mitä käskyt merkitsivät alkuperäisessä kontekstissaan ja mitä ne merkitsevät meille tänään. Monelta jää varmaan huomaamatta, että käskyt alkavat Jumalan pelastusteon kuvauksella, kun Jumala johdatti kansansa orjuudesta vapauteen. Vasta tämän jälkeen ilmoitetaan laki, johon ihmisen odotetaan vastaavan uskossa ja kuuliaisuudessa. Ajankohtaiseen keskusteluun liittyy kysymys alkuperäisestä toisesta käskystä eli kuvakielto. Pitkään on ymmärretty niin, ettei kuvakielto ole enää tarpeen, kun Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Nykyajan ongelmaksi ovat muodostuneet ihmisten itse kehittämät mielen jumalakuvat, jotka heijastavat omia mieltymyksiämme. Miten erottaa mielemme jumalakuvat todellisesta Jumalasta? Kuudennen käskyn sovelluksessa tulee esille, että nykyään parisuhteessa korostetaan tunnesuhdetta, kun taas muinaisessa Israelissa kyse oli ennen kaikkea oikeus- ja omistussuhteesta. On huomioitava, että Jeesus ei laajentanut avioliittokäsitystä liittämällä siihen uusia sukupuoli- ja lukumäärävaihtoehtoja. Hän kuitenkin luettelee kolme erilaista ihmisryhmää, joille avioliitto ei yksinkertaisesti sovi. Emme kuitenkaan saa Jolkkoselta evästystä sukupuolineutraaliin avioliittoon. Palestiinan omistukseen kirjoittaja ottaa kantaa selittäessään kymmenettä käskyä. Israel valloittaa palestiinalaisalueita niiden nykyisiltä asukkailta, joita ei voi millään pitää syyllisinä 2000 vuotta sitten tapahtuneisiin juutalaisten karkottamiseen kotikonnuiltaan diasporaan. Kahdeksannen käskyn moderni sovellus tarkoittaa kunnianloukkausta, mihin sosiaalinen media tarjoaa nykyään erinomaisen väylän. Jolkkonen viittaa myös cancel-kulttuuriin, jossa kepein perustein tuhotaan ihmisen maine, ura, toimeentulo ja mielenterveys.
Kymmenen käskyä on hyvä elämän suuntaviitta, mutta kaikkina aikoina tarvitaan unilukkareita, jotka herättävät pohtimaan oikeaa suhdetta Jumalaan ja lähimmäiseen. Tähän tarpeeseen vastaa Raamatussa profeettainstituutio. Hyvinä aikoina profeetat arvostelivat yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja väärää jumalanpalvelusta. Sodan kärsimysten keskellä he vahvistivat ihmisten uskoa tulevaisuuteen. Monet puhuivat myös tulevasta messias-kuninkaasta. Tästä Jolkkonen jatkaa kertomalla VT:n kirjaprofeetoista ja lopuksi psalmeista, joita Uudessa testamentissa siteerataan ahkerasti.
Luvussa 3, joka on otsikoitu Parantaja, opettaja, sovittaja, Jeesuksen elämä ja opetukset, tehdään nojatuolimatka Palestiinan, paikkakunnille, jotka liittyvät Jeesuksen elämään. Aluksi käydään Jeesuksen kotikaupungissa Nasaretissa Marian Ilmestyksen kirkossa ja Jeesuksen syntymäkirkossa Betlehemissä. Todetaan, että Jeesus oli ammatiltaan rakentaja, mutta ei niinkään pelkkä puuseppä. Jeesuksen ja hänen isänsä työpaikka oli ilmeisesti Nasaretin lähellä rakenteilla oleva kreikkalais-roomalainen kaupunki Sepforis. Kertomus jatkuu matkana Jeesuksen kastepaikalle Jordanille, missä yhteydessä puhutaan hänen kasteensa merkityksestä, käydään Gennesaretin järven luoteisreunalla Arbelin vuorella ja Kapernaumin synagogassa sekä Autuuksien vuorella, Magdalan kylässä, josta oli kotoisin tunnettu Jeesuksen naisoppilas ja Tabghassa, jossa tapahtui ruokkimisihme. Lyhyttä Isä meidän-rukouksen selitystä seuraa Jeesuksen vertausten kuvaus. Pohditaan kamelista ja neulansilmästä kertovaa kuuluisaa vertausta todeten, että Jerusalemissa oli tosiaan ”neulansilmäksi” kutsuttu portti, joka löytyi arkeologisissa kaivauksissa Jerusalemin vanhassa kaupungissa sijaitsevasta venäläisnunnien luostarista. Sitä ei kuitenkaan kerrota, oliko mainittu muurinkolo olemassa jo Jeesuksen aikaan.
Jerusalemin vanhaa kaupunkia Jolkkonen esittelee kuvien kanssa. Tämä on ollut raamatunhistorian merkittävien tapahtumien näyttämö Vanhan testamentin ajalta aina Jeesuksen aikaan asti. Kertoja ei tyydy pelkästään matkaoppaan rooliin, vaan hän ohjaa ymmärtämään Jeesuksen toiminnan ja sanojen merkitystä uskonelämän ja kirkollisen toimintatavan ohjeena. Merkittäviä Jeesuksen toiminnan paikkoja ovat Hiskian tunneli, kultainen portti ja Huldaportti kaupungin muurissa, viimeisen ehtoollisen viettopaikka ”yläsalissa”, Getsemanen puutarha, Pyhän haudan kirkko ja Puutarhahauta. Jeesuksen ylösnousemusta ja siihen liittyviä todisteita Jolkkonen selittää laajasti. Hän ei lähde seuraamaan kirkon uskosta poikkeavia oppeja ja uskomuksia. Tämä koskee sekä ylösnousemusta että neitseestä syntymistä.
Kristinuskon varhainen leviäminen länteen käy selville hyvin Apostolien teoista ja kirkkohistoriasta. Mutta miten kristinusko levisi itään, jää raamatunlukijalle tuntemattomaksi. Jolkkonen esittää hyvän tiivistelmän idän kirkkojen historiasta. Sitten seuraa kuvaus Raamatun kirjakokoelman synnystä ja evankeliumien kaksilähdeteorian esittely sekä Uuden testamentin ulkopuolelta löytyvät maininnat Jeesuksesta. Tuomaan evankeliumi esitellään, mutta ihan kaikkea ei tähän teokseen voi mahduttaa. Niinpä Juudaksen evankeliumista ei ole mainintaa.
Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlaa on juuri vietetty asianmukaisin huomionosoituksin. Myös tässä teoksessa esitellään Nikean kokousta ja sen päätöksiä, joissa muotoiltiin kolminaisuusoppi. Kokouksessa tuomittiin Areios-nimisen papin opetus, jonka mukaan Jeesus ei ole osa Jumalan olemusta vaan hän on luotu persoona. Areiolaisuus tuomittiin ankarasti, mutta se ei estänyt areiolaisen opin merkittävää vaikutusta vielä seuraavalla vuosisadalla. Puoli vuosisataa Nikean kokouksen jälkeen hyväksyttiin Konstantinopolissa pidetyssä kokouksessa Pyhän Hengen jumaluus. Nykyään muotiin tullutta panenteismiä Jolkkonen ei katso jumalakäsitykseensä kuuluvaksi. Hän on oikean opin puolustaja niin kuin piispan kuuluukin olla.
Nasaretin Mestarin tarina ei pääty tähän. Nyt seuraa kertomus kristinuskon vaikutuksista omaan kulttuuriimme. Jolkkonen selostaa kristillistä perhekulttuuria, kristillistä laupeudentyötä, ihmisarvokäsitystä, uskonnonvapauden kristillisiä juuria sekä lähetystyön vaikutusta liberaalin demokratian syntyyn. Tällä hetkellä maailman tilanne näyttää synkältä. Kristinuskon sisältämällä toivon ja välittämisen kulttuurilla on kantava voima.
Kirjan johdonmukainen ja selkeä, paikoin maltillisella savolaishuumorilla höystetty teksti ja mielenkiintoinen kuvitus pitävät lukijan mielenkiintoa yllä.