Johanneksen Passion kommentaari
Topi Linjama: Johdatus Johannes-passioon. Basam Books 2023. 113 sivua.
Useimmiten kuuntelemme musiikkia tuntematta edes säveltäjää puhumattakaan musiikin taustoista. Se, mikä tuntuu kivalta ja koskettavalta, johtaa kuuntelun jatkamiseen. Muussa tapauksessa äänen lähde suljetaan tai etsitään parempaa (?) musiikkia. Oikein koskettava ja taidokas musiikki saa kuuntelijan kyselemään mielessään tarkempia tietoja itse musiikista ja sen säveltäjästä. Tähän tarkoitukseen löytyy hakuteoksia, vaikka nykyään tavallisin tapa on katsoa netistä. Hyvä niin. Vaan miltäpä tuntuisi perehtyä musiikkiteokseen oikein perusteellisesti asiantuntijan opastamana? Siihen tarjoaa apuvälineen musiikkitietokirjailija Linjama. Hän on perehtynyt musiikkiin, erityisesti barokkiaikaan ja soittaa itse kosketinsoittimia.
Linjama ehti pitämään radiossa
Ylen chat-palvelussa Johann Sebastian Bachin Matteus-passion reaaliaikaisia
selostuksia. Johannes passio kuoroesityksestä kotiin palanneet vaimo ja tytär
ehdottivat, että ”tee Johannes-passiosta samantajuinen opaskirja, jonka voi
vaikka ottaa mukaan konserttiin”. Niin syntyi tämä kirja.
Ehkä lukija epäilee, että kirjan plaraaminen häiritsee konsertin kuulemista. Niin voi toki käydäkin, Samalla on kuitenkin huomattava, että kirja juuri johdattaa musiikkiteoksen syvempään ymmärtämiseen. Mitä tulee nimenomaan Bachin passioihin, niin kuulija ilman apuneuvoja on kuin erämaassa kulkeva vaeltaja ilman asianmukaisia varusteita. Tämän saa selville se, joka tarttuu Linjaman valmistamaan oppaaseen. Tässä kuvataan tarkasti musiikin tehokeinot, kuinka säveltäjä kuvaa tekstin esittämiä tapahtumia musiikillisin toteuttamistavoin. Oboen aloitusintervalli kuvaa Vapahtajan kärsimystä syntieni tähden ylinousevalla kvartilla eli tritonuksella, joka jo keskiajalla viittasi paholaiseen. Alaspäin kulkevat sävelkulut ilmentävät syyllisyyttä. Evankelistan lyhyen repliikin jälkeen kuullaan sopraanoaaria, jonka sävy on tyystin toisenlainen kuin edellisen d-molliin kirjoitetun alttoaarian. Siirrytään B-duuriin sopraanon laulaessa ”Seuraan sinua iloisin askelin” kahden traversohuilun saattelemana. Bach mietti sanatarkasti, mitenkä asia ilmaistaan musiikillisesti. Kun hän kääntää sanan työntäminen, käänteiset huokauskuviot tuntuvat siltä kuin selästä työnnettäisiin. Kun Pietari kieltää Jeesuksen, Bach markkeeraa kieltosanan nicht etuheleellä. Sanan kylmä, kalt, Bach maalaa huomiota herättävällä ylöspäisellä septimihypyllä. Nuotiolla lämmittely, wärmeten sich, kuuluu musiikissa vilunväristystä muistuttavana sivusävelkuviona. Nämä ovat vain esimerkkejä Bachin tyylistä, joka on yhtä tarkkaa kuin klassinen valokuvan tarkka maalaustaide. Kromaattisilla sävelkuluilla ylös tai alas samoin kuin intervallihypyillä kuvataan tapahtumien äkillisiä käänteitä. Erikoisimpia hyppyjä ovat vähennetyt kvintit tai noonit. Nämä satun tuntemaan itsekin, kun olen laulanut kuorossa joitakin vanhoja sävelteoksia. Laulutaito joutuu koetukselle. Bachin musiikilliseen repertuaariin kuuluvat dissonanssit, rytmikuviot, melismat, napolilainen sekstisointu, vähennetty septimisointu, kromaattiset nousevat tai laskevat sointukuviot, sävellajien vaihtelu ym. Teoksen lopussa on lyhyt sanasto, jossa avataan joidenkin musiikkitermien merkitys, mikä lienee usealle lukijalle tarpeellista. Jos musiikkiopetuksemme on jäänyt peruskoulutasolle, putoaa musiikin teoriassa pian kärryiltä. Linjama esittelee myös passion rakennetta, mitä tuskin musiikin kuuntelija tulee edes ajatelleeksi. Rakenteessa on havaittavissa mm. symmetrisyyttä Siinä resitatiivit, koraalit, aariat, soitinosat ja kuoro vuorottelevat symmetrisesti. Tämä osoitetaan kaaviokuvalla.
Bach oli perehtynyt myös raamatunhistoriaan. Linjama näyttää perehtyneen jopa nykyaikaiseen raamatuntutkimukseen. Johanneksen evankeliumista usein sanotaan, että se on helpoimmin ymmärrettävä evankeliumi, ja aloittelijoita kehotetaan aloittamaan raamatunluku Johanneksen evankeliumista. Tosi asiassa Johanneksen evankeliumi taitaa olla vaikeimmin ymmärrettävä evankeliumi, onhan se hybridievankeliumi, jossa Jeesus esiintyy nälkäisenä, janoisena, väsyneenä ja itkevänäkin, mutta on kuitenkin samalla pre-eksistenttinen jumaluuden persoona, jota ei kärsimys kosketa. ”Ristin tielläkin hän vaikuttaa hän vaikuttaa suihkunpuhtaalta ja haavoittumattomalta”, sanailee Linjama, joka oivaltaa Johanneksen evankeliumin taustahistorian. Johanneksen Jeesus tuntuu kulkevan koko ajan jalat hieman maanpinnan yläpuolella. Evankeliumi kirjoittamisen aikaan 100-luvun taitteessa kristinusko oli irtaantunut juutalaisista juuristaan. Suhteet olivat tulehtuneet ja juutalaisuuden kuvaus ilmenee antisemitistisin muodoin, mikä tekee evankeliumista ongelmallisen holokaustin jälkeisenä aikana. Jos synoptiset evankeliumit kertovat, mitä Jeesus teki, Johannes kertoo, mitä Jeesus oli ja mitä hän tarkoitti. Johanneksen Jeesus ei ole vertauksin puhuva puuseppä Nasaretista, vaan korotettu ja kirkastettu Herra, johon seurakunta uskoi ylösnousemuksen jälkeen.
Linjama ei tyydy vain suppeasti analysoimaan Johannes-passiota, vaan hän vertaa sitä muihin passioihin, varsinkin muutama vuosi myöhemmin ilmestyneeseen Matteus-passioon, sekä Bachin kantaatteihin, joissa saattavat toistua samat teemat ja koraalit kuin passioissa. Lisäksi vertailu kohdistuu moniin aikalaissäveltäjiin kuin myös edeltäviin renessanssisäveltäjiin tai myöhempiin klassikoihin. Tavalliselta musiikinkuuntelijalta ei voi mitenkään edellyttää tällaista ymmärrystä, jolla eri muusikoiden ja aikakausien tyylejä verrataan toisiinsa, mutta kuulija osaa jatkossa kuunnella musiikkia ymmärryksestään avartuneella tavalla. Linjama ymmärtää, että Bachin passiot niin kuin kantaatitkin ovat jumalanpalvelusmusiikkia. Ne eivät ole konserttimusiikkia. Hän muistelee oman herätysliikkeensä lestadiolaisuuden kokemuksia, jossa kantaattia seurasi koraalivirsi ja saarna. ”Toisin kuin saarnassa musiikki oli ehdotonta; se ei vaatinut mitään, hoiti ainoastaan.” Ilmankos Bachia kutsutaankin viidenneksi evankelistaksi. Yksi syy, miksi nykyään ei haluta hengellisten musiikkiesitysten sekaan saarnaa, on se, että saarna voi pilata musiikkikokemuksen.
Teoksensa lopussa Linjama puhuu rohkean avoimesti omasta uskostaan Hän ei näe dogmien ja elävän elämän yhteyttä ja ilmoittautuu suhtautuvansa varautuneesti kirkollisiin instituutioihin, hengelliseen kieleen ja kristillisen uskonharjoittamisen rituaaliin, ehtoollisen nauttimiseen. Hän lienee tyypillinen moderni suomalainen, toki sillä erotuksella, että hän on saanut vahvan kristillisen kasvatuksen. Hän tunnustaakin pitävänsä Jeesus-tarinaa hyvin tärkeänä. ”Kaikista maailman todellisista ja kuvitelluista ihmisistä juuri Jeesus on se, johon projisoin eniten Jumalaan liittyviä toiveitani. Bachia kuunnellessani ajattelen, että en ehkä sittenkään ole ulkopuolinen. Bachin soidessa kristinuskon kohde on sanat ylittävällä tavalla tosi.” Siinä musiikkimiehen uskontunnustus.
Kirjan lopussa on passion täydellinen libretto saksaksi ja suomeksi sekä taulukko passion rakenneversiosta. Taulukossa ilmaistaan osien julkaisunumerot ja eri väreillä kuvataan, mihin kategoriaan osat kuuluvat. Tällaisia kategorioita ovat evankeliumitejstit, kansanjoukkokuorot, ariosot, aariat, vapaat kuorot ja koraalit. Musiikkitieteilijä on puhunut.