Mitä kristillinen pelastus tarkoittaa nykyajassa?

Pelastus Synodaalikirja 2022. Kirkkohallitus. Kirkko ja toiminta 120. Toim. Niko Huttunen, Anna-Kaisa Inkala, Kari Kopperi, Marko Marttila, Terhi Törmä. Suomen ev.lut.kirkon verkkojulkaisu. 278 s.

Papeilla on tapana kokoontua hiippakunnittain synodaalikokoukseen, jossa käsitellään jotakin ajankohtaista ja tärkeää aihetta. Keskustelu pohjautuu synodaalikokousta varten valmistettuun kirjaan, jonka tarkoitus on toimia keskustelun alustuksena. Synodaalikirjoitus on viime aikoina ollut kaikille hiippakunnille yhteinen.

Nyt aiheeksi valikoitui pelastus. Kun aihe on selvästi teologian ytimeen liittyvä aihe, luulisi alustuksen keskittyvän elämälle vieraaseen dogmatiikkaan, jota hiotaan kuin reformaation aikaisia tunnustuskirjoja. Siinä tapauksessa kysytään, mikä on oikea oppi ja mikä harhaa, joka on tuomittava. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole tarkoitus taistella oikeasta opista, vaan yritetään saada kristillinen kirkko kohtaamaan arkisen elämän (eletyn uskonnon), jossa johtavana ajatuksena on pelastus. Kirjoittajien lähestymistapa aiheeseensa vaikuttaa hieman provosoivalta, mikä lienee tarkoituskin, että keskustelijat saattaisiin väittelytuulelle. Kenenkään ei kuitenkaan kannattaisi vetää hernettä nenäänsä lukiessaan innovatiivista tekstiä.

Kolmetoista artikkelikirjoittajaa käsittelee teemaa, joka on ryhmitelty neljään jaksoon. Ensimmäisessä kokonaisuudessa – Sanoitettu pelastus – teemaa tarkastellaan Raamatun ja kirkon opin näkökulmasta.Ehkä yllättävää on se, että Vanhassa testamentissa pelastus ei varsinaisesti keskity ihmisen iankaikkisuuskohtaloon, jossa pelastus halutaan ymmärtää ahtaasti kysymyksenä, kuka pääsee taivaaseen ja kuka joutuu helvettiin. Vanhassa testamentissa pelastus on ennen kaikkea Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta ja pääsyä Luvattuun maahan, toteaa Hanna Vanonen. Niko Huttunen selvittää pelastuksen käsitteitä Uudessa Testamentissa. Tämä artikkeli tuntuu pohjautuvan paljon kirjoittajan raamatunkäännöstyöhön.

Raamatunselitysopista päästään systemaattiseen teologiaan, kun Risto Saarinen selvittää vanhurskauttamisoppia luterilaisessa kirkkokunnassa. Hänen mukaansa opin ytimenä on ajatus, että vanhurskauttamisessa Jumala hyväksyy meidät. Olennaista on Saarisen mukaan kysymys oikeudenmukaisuudesta sekä ihmisen Jumala-suhteessa että suhteessa lähimmäisiin. Veli-Matti Kärkkäinen laajentaa pelastusopillista tarkastelua kansainväliseen teologiseen keskusteluun. Luterilaisuuden haasteena hän pitää ihmisen langenneisuuden ja tahdonvapauden puutteen korostamista. Luterilaisen kirkon on mentävä itseensä ja täydennettävä ymmärrystään ja uskontulkintaansa ekumeenisen teologian valossa.

Kärkkäinen pitää valitettavana sitä, että Jeesuksen maanpäällisen elämän ja tehtävän teologinen ja soteriologinen merkitys on ohitettu teologiassa ja spiritualiteetissa. Hän viittaa Jürgen Moltmanniin, joka ehdottaa Jeesuksen maanpäällistä elämää kuvaavaa lisäystä: jonka Johannes Kastaja kastoi, täyttyi Pyhästä Hengestä: saarnatakseen Jumalan valtakuntaa köyhille, parantaakseen sairaat, ottaakseen vastaan ne, jotka oli sysätty syrjään, uudistaakseen Israelin kansojen pelastumista varten ja armahtaakseen kaikki ihmiset.

Kärkkäinen on kirjoittanut jättimäisen systemaattisen teologian kokonaisesityksen, josta sopivia palasia läytyy tästä artikkelista.

Toisen kokonaisuuden – Eletty pelastus – aloittaa Sini Mikkolan kirjoitus, jossa hän kuvaa, miten 1500-luvun Saksassa ihmisten käsitys pelastuksesta limittyi heidän arkipäiväiseen elämäänsä ja elettyyn uskonnollisuuteensa. Mikkolan mukaan perustavanlaatuiset eksistentiaaliset kysymykset ainakin kuolemaan, osallisuuteen ja ulkopuolisuuteen tai tarkoituksettomuuteen liittyen ovat loppujen lopuksi ihmisiä yli aikojen yhdistäviä. Elina Hellqvistin mukaan modernissa maailmassa ei ole löydettävissä jaettua yhteisöllisesti määräytynyttä näkemystä pelastuksesta. Tänään olennainen kysymys on elämän merkityksellisyys. Kirkon tulisi kyetä antamaan vastauksia elämässä koettuihin haasteisiin ja elämän merkityksellisyyden etsimiseen. Tämän vuoksi ihmisoikeudet, ympäristökysymykset ja yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ovat kirkoille tärkeitä kysymyksiä. Kaisa Aitlahti pohtii kasteen ja pelastuksen välistä suhdetta. Mitä tarkoitetaan Jumalan lapseksi tulemisella ja pelastuksen piirissä tai sen ulkopuolella olemisella? Mihin kaste yhdistää tai mistä se erottaa? Aitlahti päätyy pohtimaan eksklusiivisen kastenäkemyksen haasteita sekä ei-torjuvan ja luomisen teologiaa painottavan kastekäsityksen mahdollisuuksia. Jokainen ihminen on jo luomisen perusteella Jumalan lapsi. Kirjoittajan mukaan kastetut ovat kutsuttuja seuraamaan ja jäljittelemään Kristusta niin, että maailma voisi olla hyvä ja oikeudenmukainen paikka kaikelle luodulle. Jeesuksen oppilaina kastetut voivat osallistua Jumalan pelastavaan toimintaan maailmassa. Nämä mietteet ovat minulle ennalta tuntemattomia uusia näkemyksiä. Aitlahti ammentaa paljon ruotsalaisen Ann Karin Hammarin väitöskirjasta. Mitähän Ruotsissa on merkinnyt se, että valtiokirkollisena aikana Ruotsin kirkko rekisteröi jäsenikseen kaikki lapset, kastetut ja kastamattomat? Isto Peltomäki tarkastelee taivasta ja pelastusta pastoraalisena kysymyksenä. Hän pohtii, mitä taivaskuvausten katoaminen tai ainakin radikaali väheneminen merkitsee. Tämä johtaa kysymään, miten näkemykset heijastuvat ja miten niiden pitäisi heijastua pappien pastoraaliseen työhön.

Kirjan kolmannessa kokonaisuudessa – Maailman pelastus – Mari-Anna Auvinen tarkastelee jumalakuvaa ja ihmiskäsitystä erityisesti eteläisen Afrikan tswanojen keskuudessa. Hän pohtii myös globaalin teologian yhteyttä Jumalan valtakunta -ajatteluun ekumeenisessa missiologiassa ja sen haastetta oman kirkkomme uudistumiseen. Jumala toimii syrjäytettyjen ja köyhien kautta Vapauttajana maailmassa. Sama ajatus nousee myös Kirkkojen maailmanneuvoston asiakirjassa Yhdessä kohti elämää (2012) ja sen marginaalien missio -käsitteestä. Asiakirjan mukaan maailma on jakautunut hyvinvoivien valtakeskiöön, jossa ihmisillä on pääsy ihmisarvoiseen elämään, ja marginaaliin tämän kehän ulkopuolella. Asiakirja kehottaa kirkkoja ja kristittyjä purkamaan kaikki ne ajattelusysteemit ja asenteet, joilla oikeutetaan vääriä valtarakenteita ja oman ryhmän status quota suhteessa muihin ihmisiin. Vääristävistä ajattelun rakenteista asiakirja luettelee paternalismin, patriarkalismin, rasismin, kastilaitoksen, alkuperäiskansojen, sairaiden ja vammaisten diskriminoinnin sekä epäoikeudenmukaisen talouden. Kati Jansa kysyy, onko vahva hengellistämisen perinne vienyt nykykristityltä kosketuspinnan Raamatun maailmaan, jossa käytännön elämisen kysymykset ovat olennaisia. ”Entä jos luterilaisen tulisikin olla entistä maallistuneempi ollakseen tosi kristitty?” kysyy Kati Jansa provosoivasti ja jatkaa: ”Jeesuksessa Jumala maallistui ja eli inhimillistä elämää.” Hänen mukaansa kirkon tehtävä on ollut ja on tulevaisuudessakin köyhyyden, eriarvoisuuden, pelon ja väkivallan poistaminen. Pauliina Kainulaisen näkökulma on luomisteologinen. Hänen mukaansa puheen ekologisesta synnistä on kuljettava yhtä jalkaa pelastuksen sanoman kanssa. Mitä on pelastus ekokriisin aikakaudella ja millaisella kielellä hyvä sanoma pelastavasta Jumalasta voi tulla ymmärrettäväksi? Millaista teologiaa voisi soveltaa arjen työhön keskellä eri-ikäisiä seurakuntalaisia tai hengellisiä etsijöitä, joita tulevaisuus pelottaa? Ekokriisin todellisuuden painaessa pelastuksen tämänpuoleiset vaikutukset korostuvat, mutta ne eivät sulje pois pelastuksen täyteyteen kuuluvaa tuonpuoleista toivoa. Olli-Pekka Vainio analysoi sekulaareja näkemyksiä, jotka jakavat saman myyttisen alkukertomuksen lankeemuksesta ja pelastuksesta sekä tästä seuraavasta paratiisinomaisen tilan realisoitumisesta. Toisen näkökulman tuo erilaiset kristillisen opin tulkinnat, jotka hyväksyvät kristillisen perustarinan, mutta joita ohjaa oikeudenmukaisuuden vaatimus sellaisella tavalla, joka on aiheuttanut jännitteitä teologianhistoriassa.

Teos päättyy Anna-Kaisa Inkalan artikkeliin rukouksesta. Hän tarkastelee pelastuksen ja rukouksen välistä suhdetta. Mitä rukous on? Millaisia kysymyksiä rukoileva ihminen pohtii ja mitä käytännöllisiä ulottuvuuksia rukoukseen liittyy? Inkalan mukaan rukouksessa kirkastuu, että kaikki mitä olemme saaneet, on peräisin Jumalalta. Sivulla 266 mainittu virsirunoilija lienee Paul Gerhardt (eikä Johann Gerhard)?

Kunkin artikkelin loppuun on kirjoittajan ja toimituskunnan yhteistyönä koottu kysymyksiä keskusteltavaksi niin synodaalikokouksissa kuin myös laajemmin. Synodaalikokouksen aihetta on käsitelty radion aamuhartauksissa kuluneen syyskuun aikana.

Etusivu    Kirja-arvioinnit