Symbolien historia ja lukutaito

Liisa Väisänen: Salaiset symbolit. Avain esoterian maailmaan. SKS Kirjat 2023. 176 s.

Symbolit ovat minulle tulleet tutuiksi kristillisestä viitekehyksestä käsin. Kristillinen usko viestii kuvakulttuurillaan. Kuvat eivät ole vain koristeita. Ne kertovat itse uskon sisällöstä. Joskus ne ovat olleet salaisia merkkejä, kun uskonnollinen toisinajattelu ei ollut sallittua. Tunnetuin tällainen merkki on ollut kalan kuva. Kalaan liittyy paljon kristillistä symboliikkaa. Tässä ei ole tarkoitus tuoda esille kaikkia aspekteja, vaan se oleellisin: kreikan sanan kala (ΙΧΘΥΣ) alkukirjaimista muodostuvat sanat Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja. Kun kristitty kohtasi antiikissa toisen henkilön hän piirsi maahan kaaren. Mikäli keskustelukumppani edusti samaa uskonnollista ajatusmaailmaa, hän piirsi toisen kaaren, edellisen peilikuvan, lopputuloksena yksinkertainen kalan kuva. Tuntemattomista kohtaajista tuli kerta heitolla sielunveljiä, kun he havahtuivat edustavansa samaa uskoa.

Kristillisestä symboliikasta Liisa Väisänen on jo aiemmin julkaissut teoksen Kristilliset symbolit. Ikkuna Pyhään. Kirjapaja 2010. SKS:n kustantamana Liisa Väisänen on julkaissut vuonna 2022 kirjan Symbolien Helsinki, joka paljastaa pääkaupunkimme katukuvasta sen puolen, minkä ohi usein kävelemme huomaamattamme.

N yt ilmestynyt teos laajentaa symboleihin tutustumista koko globaaliin kulttuurihistoriaan. Kristillisen kirkon symbolihistoria on osa maailmanhistoriaa. Samat symbolit voivat toistua eri uskonnoissa ja kulttuureissa, mutta saavat usein enemmän tai vähemmän erilaisen merkityksen. Kristillisen kirkon kuvastolla on suuri merkitys monien liittojen ja salaseurojen symbolien käytölle, mutta samalla merkin kristillinen sisältö muuttuu tai peräti häviää. Erillisen lukunsa ovat ansainneet alkemia, teosofia, ruusuritarit, kabbala, kelttiläinen kulttuuri, samanismi, muinainen Egypti ja alamaailma sekä tietysti kristilliset järjestöt. Tässä on niin paljon tiedon määrää, ettei kolmannellakaan lukemisella tentti menisi läpi. Kirjoittaja itse hallitsee mahtavan tietomäärän, mutta ehkä hänenkin pitää usein tarkistaa kirjoittamansa tiedon oikeellisuus jostain lähteestä. Minä olin kuin Liisa Ihmemaassa opettelemassa symbolien lukutaitoa, mutta tosi paikan tullen tämä kirja pitäisi olla mukana, kun eteen tulevaa merkkiä pitää tulkita. Yhden lapsuksen tunnistin kristillisestä symbolimaailmasta. Sivun 77 punapäinen lintu ei ole tilhi, vaan tikli, joka symboloi Jeesuksen kärsimystä.

Symbolit eivät paljasta vain symbolin merkitystä. Samalla ne tutustuttavat kokonaiseen aate- ja uskonnonhistoriaan. Jos oikein kaukaa lähdetään liikkeelle, niin varmaan sitten Egyptistä. Siellä syntyneen symbolikielen vaikutus levisi Välimeren kulttuurin kautta kaikkialle Eurooppaan. Tuskinpa moni Morris Mini tai Harley Davidssonin käyttäjä itsekään tietää, että hänen ajoneuvonsa kantaa logossaan auringonjumala Amon-Ran siivekästä kehää. Varmaan se pitää paikkansa, että länsimainen kirjoitusjärjestelmä sai alkunsa Egyptin hieroglyfeistä. Joulupiparien syöjän mieleen ei tulle, että piparit ovat perua Egyptin votiivihunajakakkujen malleista. Egyptin symboliikka pohjaa ajatukseen siitä, että kuva on enemmän kuin sen esitys, se on läsnäolo. Onkohan kristillisessä ehtoollismysteerissä kysymys samasta asiasta, reaalipreesensistä? Tämä on Kristuksen ruumis ja veri eikä vain kuvaa sitä.

Vuonna 332 eaa. Perustettiin Aleksandrian kaupunki, jonka suurhankkeena oli koko maailman tiedon kokoaminen sinne. Tämä merkitsi egyptiläisen vanhan viisauden ja kirjallisuuden sekä kreikkalaisen filosofian ja tutkimuksen yhtymistä. Ajan käsityksen mukaan tieto tuli jumalilta. Kreikkalaisille vastaavan tiedon välittäjä oli Hermes. Aleksandriassa syntyneestä kirjoituskokoelmasta sai alkunsa ensimmäisellä vuosisadalla filosofis-uskonnollinen liike, jota kutsutaan hermetismiksi. Sillä on ollut suuri vaikutus uusplatonilaisuuteen, romantiikan ajan runouteen, saksalaiseen idealismiin, moderniin kirjallisuuteen, teosofiaan ja henkiseen alkemiaan.

Hermetismi on joukko filosofisia ja uskonnollisia liikkeitä, jotka perustuvat Hermes Trismegistoksen nimiin laitettuihin kirjoituksiin. Todellisuudessa kyse oli erilaisista juutalaisista, egyptiläisistä ja gnostilaisista kirjoituksista.

Termi esoteerinen tarkoittaa 'salailevaa' tai 'sisäpiirille tarkoitettua, siis tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen tietoon vihittyjen saavutettavissa. Sisäpiiriin viittaa myös salaisten symbolien yhteydessä käytetty käsite okkultismi.

Länsimaisen ajattelun pohja on kreikkalaisessa filosofiassa. Kun filosofiset ajatusmallit loitontuituvat tavallisista ihmisistä ja heidän elämästään, saivat astrologia, mystiikka ja magia oivallisen kasvualustan. Gnostilaisuus, hermetismi ja alkemia ottivat huomioon ihmisen psyykkisenä, henkisenä ja kehollisena kokonaisuutena. Mitä näiden käsitteiden takaa löytyy, sen Väisänen selostaa riittävän perusteellisesti. Nykytieteen valossa symboliikkaan liityvät uskomukset ovat kvasitiedettä eivätkä ne siis kestä kriittistä tieteellistä tutkimusta, mutta nykyisiä tieteellisiäkin tutkimushaaroja edustavat ikivanhat symbolit, kuten vaikkapa käärme sauvan ympärille kietoutuneena, kauppatieteen symbolina sanansaattajan sauva, jonka ympärille on symmetrisesti kietoutuneina kaksi käärmettä, jotka katsovat toisiaan. Jälkimmäinen viittaa Merkurius-jumalan attribuutteihin.

Minulle tuli sama ajatus kuin jollakin Väisäsen kommentaattorilla, että symbolit ovat loputon suo. Symbolitutkijalla on asiasta positiivisempi käsitys: Ne ovat ehtymätön aarreaitta. Kumpikin on oikeassa siinä, että symbolien maailmaa ei pysty tyhjentävästi selittämään.